Yrittäjyys vai palkollisuus, avain hyvään vanhemmuuteen?
Mikä minulle on mahtavinta yrittäjyydessä? Ehdottomasti yrittäjyyden tuoma vapaus. Mikä taas on minulle vaikeinta yrittäjyydessä? Saman vapauden tuoma loputon pelko persuuksissa, onko seuraavaa projektia kätelty, jotta töitä riittäisi ja sen myötä leivän päälle muutakin kuin ylähuulta. Uskon monen yrittäjän allekirjoittavan nämä kaksi yrittäjyyden puolta.
Niin paljon kuin rakastankin yrittäjyyttä ja sen mahdollistamaa vapautta elää itseni näköistä elämää, viisikymppisenä perheenisänä tulee välillä – oikeastaan päivittäin, jos olen rehellinen – mietittyä, olisiko palkollisena kuitenkin helpompaa olla ja elää? Mennä töihin määrättynä aikana, puuhastella päivä, käydä välillä kahvihuoneessa tankkaamassa lisää menovettä ja kuitata itsensä ulos iltapäivällä. Sen jälkeen voikin keskittyä muuhun, töiden ulkopuoliseen elämään. Yrittäjyydessä duunit seuraavat mukana läpi vuorokauden, halusin tai en. Arjen ja työn raja hämärtyy kuin varkain. Hanskat eivät tipahda kello 16, vaan teen vähintäänkin ajatustyötä. Koska työskentelen kotona enkä toimistolla, kynnys läppärin esiin kaivamiseen madaltuu huomattavasti.
Ennen lapsen syntymistä yrittäminen oli kaikkea, mitä olen koskaan halunnut työelämältäni: oikeassa suhteessa vapautta ja vastuuta omista tekemisistäni. Loin itse omat liukuvat aikatauluni, joten saatoin päivisin tehdä mitä mieleeni juolahti. Ei ollut mitenkään harvinaista, että muun maailman hiljentyessä illanviettoon, istuin koneella tekemässä töitä. Taaksepäin katsottuna se oli todellista yrittäjän vapautta. Se sopi minulle.
Lapsettomat ihmiset eivät ehkä hahmota sitä, kuinka paljon heillä on vapaata aikaa hyppysissään. Nyt isänä muistelen kaiholla aikoja, jolloin pystyin keskittymään rauhassa asioiden suunnitteluun, puheluihin ja ajatustyöhön sekä kirjoittamaan tuntitolkulla ilman jatkuvia keskeytyksiä. Niin ihanaa kuin onkin kuulla kolmevuotiaan loputonta selostusta parhaista Ryhmä Hau -hahmoista tai Pipsa Possusta, valehtelisin, jos väittäisin, etten kaipaisi tuota välillä.
Lyhyen, vasta reilun kolmen vuoden isyyskokemuksella pystyn kevyellä rintaäänellä toteamaan, että yrittäjyyden ja vanhemmuuden yhdistäminen on yhtä aikaa sekä mahdollista että (välillä) miltei mahdottomalta tuntuvaa. Siinä, missä pystyn säätämään aikataulujani muksun menojen mukaan ja osallistumaan sekä isoihin että pieniin juttuihin lyhyelläkin varoitusajalla, luovan ja keskittymistä vaativan työn tekeminen pöydän ääressä on välillä haastavaa.
Parhaimmillaan yrittäjyyden ja vanhemmuuden yhdistäminen on myös pedagogisesti palkitsevaa, sillä uskallan väittää, että yrittäjänä vanhempi pystyy olemaan enemmän läsnä lapsen elämässä. Sitä ei ole yhtä tiukasti kahlittuna kellokorttiin kuin palkkatöissä. Se mahdollistaa vahvemman roolin osallistuvana vanhempana. Tämä on itselleni ollut hyvin tärkeää, sillä lapsen syntymästä lähtien olen halunnut olla isä, joka on mahdollisimman laajasti ja aktiivisesti mukana jälkikasvuni kasvatuksessa ja kasvamisessa.
Mutta kuten entinen yhtiökumppanini totesi: ei ole olemassa ongelmia, on vain tilanteita ennen ratkaisuja. Siihen taas vaaditaan molempien vanhempien ymmärrystä toisen aikatauluista ja työvelvoitteista. Siksi onkin tärkeää käydä jatkuvaa dialogia kumppanin kanssa, jotta konsensus arjen sujuvuudesta säilyy. Vastuu kaikesta on kuitenkin meillä vanhemmilla, ja muksun hyvinvoinnin pitäisi olla prioriteettilistan paalupaikalla.
