Johtaja vai pomo?
Useita vuosia sitten näin netissä kuvaparin, jonka toisessa kuvassa oli orjien vetämä pyramidi, ja tuon pyramidin päällä istui ruoskaa viuhutteleva hahmo, joka piiskasi orjia nopeampaan tahtiin. Kuvan alla luki teksti boss, pomo. Toisessa, samantyylisessä kuvassa tuo pomohahmo oli etunenässä vetämässä pyramidia paikoilleen. Tämän kuvan alla luki leader, johtaja. Työelämässä asiat eivät ole näin yksinkertaisia, mutta tuossa kuvassa piili kuitenkin pieni totuuden siemen.
Urani aikana olen saanut monta kertaa mahdollisuuden toimia esimiesasemassa. Näin jälkijättöisesti myönnän, etten todellakaan ollut mikään oppikirjaesimerkki hyvästä esimiehestä. Olin enemmänkin tuo raippaa heilutteleva pomo kuin johtaja. Nyt reilusti yli 50-vuotiaana toimintani saa poskeni punoittamaan, mutta sitähän elämä on, kehittymistä ja kasvamista ihmisenä. Tänä päivänä yritän selitellä tekemiäni virheitä sillä, että esimerkiksi ensimmäisen päätoimittajapestini aikaan olin vasta noin 25-vuotias pojankloppi, joka ei pystynyt hallitsemaan siviilielämänsä käänteitä, saati sitten olemaan hyvä johtaja.
Kun minulle tarjottiin kyseistä positiota, otin sen vastaan, koska halusin enemmänkin tehdä vaikutuksen viiteryhmääni kuin olla tuottava ja ratkaiseva osa kokonaisuutta. Halusin kekkuloida kavereilleni hienolla tittelilläni enkä todellakaan hahmottanut, mitä kaikkea hyvän johtajan pitää osata, jotta kokonaisuus toimisi. Minulla oli hyvin vääristynyt käsitys siitä, millainen hyvä esimies on. Tuolloin ajattelin tehokkaan ja osaavan pomon olevan tehtaan patruuna -tyylinen käskyttäjä, jonka sana on laki. Toki tapaani toimia vaikutti ikäni ja elämänkokemukseni tuomat puutteet, mutta myös silloisen ajan henki. 1990-luvun lopulla johtamisesta ja siihen liittyvistä nyansseista ei vielä puhuttu samalla tavalla kuin tänä päivänä. Johtamisen kulttuuri on myllätty uuteen uskoon, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia. Niin työntekijöiden kuin johtajan oman hyvinvoinnin kannalta. Sittemminkin olen saanut olla useammassa johtotason pestissä, ja suoriutumiseni noina kertoina on ollut parempaa, mutta ainahan omassa tekemisessä voi olla parantamisen varaa, myönnetään.
Mutta mikä sitten tekee henkilöstä X hyvän johtajan? Työurani paras esimies totesi joskus osuvasti, että hyvä johtaja palkkaa itseään parempia ja osaavampia alaisia. Hyvä johtaja tiedostaa sen, ettei tiedä kaikesta kaikkea ja lopustakin puolia. Hän tunnistaa työntekijöidensä vahvuudet ja osaa valjastaa ne oikealla tavalla käyttöön sekä hioo niitä entistä paremmiksi. Asiansa osaava johtaja keskittyy suuriin linjoihin ja luottaa työntekijöidensä osaamiseen eikä mikromanageroi joka ikisessä käänteessä. Samaiselta esimieheltä opin, että on tärkeää luottaa siihen, että työntekijät tekevät työnsä. ”Mulle on ihan sama, milloin työntekijä tekee hänelle osoitetut työt, kunhan ne tulevat tehtyä ajallaan ja hyvin”, hän totesi kerran. Väitän, että kun ihmiset saavat vastuuta ja heistä tuntuu, että heihin luotetaan, he pyrkivät parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Voiko kenestä tahansa tulla moinen? Tavallaan kyllä, tavallaan ei. Kaikki eivät edes halua ottaa vastuuta kontolleen, mutta uskon siihen, että jokaisessa meissä piilee potentiaalia johtajaksi. Se vain vaatii sisäistä motivaatiota, joka syntyy hyvien esimerkkien myötä ja halua tehdä yhteisestä yhteisöstä entistä parempi. Jos tähtäimessä on vain päästä pomoksi, lopputuloksena on lyhyt ja kuoppainen tie, sillä pomojen aika on jo mennyttä. Haluan uskoa, että hyväksi johtajaksi kasvetaan iän tuodessa elämänkokemusta ja kykyä nähdä elämän harmaita sävyjä.
Urani aikana olen saanut monta kertaa mahdollisuuden toimia esimiesasemassa. Näin jälkijättöisesti myönnän, etten todellakaan ollut mikään oppikirjaesimerkki hyvästä esimiehestä.
- Pastori