Make säästäminen sexy again!
”Amerikkalaisuus on käyttää rahaa, jota sinulla ei ole, asioihin, joita et tarvitse, tehdäksesi vaikutuksen ihmisiin, joista et pidä.”
Kyseinen lainaus, hieman mukailtuna tosin, on opittu tuntemaan parhaiten Fight Club -klassikkoelokuvassa näyttelevän Edward Nortonin hahmon sitaattina, vaikka todellisuudessa se on syntynyt jo vuonna 1928 amerikkalaistoimittaja Robert Quillenin kynästä.
Konsumerismi, jonka mukaan kuluttaminen, ja nimenomaan runsas sellainen, on hyväksi sekä yhteiskunnalle että ihmisille. Kuluttaminen pitää yhteiskunnan rattaat öljyttyinä. Samalla kun kuluttajat kuluttavat, he myös muovaavat markkinoita halujensa mukaiseksi. Konsumerismiin liittyy oleellisena osana kuluttajien vapaaehtoisuus siitä, miten ja mihin kuluttaja rahansa käyttää. Teoriaa on arvosteltu siitä, että se ajaa kuluttajia elämään yli varojensa, kun suut ja silmät tungetaan täyteen ostamisen ihanuutta. Osta hinnalla millä hyvänsä! Hanki ulkomaanreissu Klarnalla! Osta mitä tahansa luotolle, maksa (jättikorkoineen) myöhemmin, älä huoli rahasta! Ota pikavippejä, jotta voit larpata sosiaalisessa mediassa kuvan kahden ajan kuuluvasi ylempään sosioekonomiseen luokkaan. Totta kai kuluttaminen on tärkeää, jos ajatellaan asiaa yrittäjien ja varsinkinkin pienyrittäjien vinkkelistä, mutta mikä voi olla kuluttajan maksama lopullinen hinta?
Jos amerikkalaistoimittajan kirjoittamat sanat pätivät jo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, tosin tuolloin ehkä pääasiallisesti vain Yhdysvalloissa, ajatus on nyt ajankohtaisempi ja globaalimpi kuin koskaan. Sanat sopivat tähän maailmanaikaan kuin nenä päähän, sillä ensin internet ja sittemmin sosiaalinen media on muuttanut ihmisten kulutustottumuksia ja -mahdollisuuksia ympäri maailman. Kaikkea on saatavilla 24/7/365, ja kaikkea on saatava, jotta edes hetken kokisi jotain.
Kun mietitään oppilaiden tulevaisuuden kannalta niitä tärkeimpiä oppiaineita, mitkä pääsevät listalle? Äidinkieli, totta kai. Vieraat kielet, ehdottomasti. Matematiikka, luonnollisesti. Paikkaansa puolustavat kaikki perusopetuksen oppiaineet, sillä ilman niitä yhteiskunnassa ja elämässä ylipäätään pärjääminen on vähintäänkin hankalaa. Oletusarvo on, että suomalainen perusopetus antaa laadukkaat eväät nuorille ihmistaimille. Eväät, joiden avulla nuoret voivat siirtyä aikanaan omille siivilleen ja luoda itsensä näköisen elämän.
Vaikka omista kouluvuosistani on kulunut jo ikuisuus enkä täten ehkä pysty samaistumaan nykyoppilaiden tieto- ja taitotasoon mitä tulee taloustiedon hallintaan, uskallan kuitenkin väittää, että tässä kohtaa meillä olisi yhteiskuntana paljon petraamisen varaa. Sen muistan, ettei omina kouluaikoinani tällaisista puhuttu oikeastaan ollenkaan.
Elämme kulutusyhteiskunnassa, jossa kuluttaminen ei ole pelkästään hyve vaan jopa vaade.
Kuluttamisen avulla (tai kautta, miten ikinä sen haluaakaan ajatella) ihmisestä tulee sosiaalisesti hyväksytty, ”yhteiskuntakelpoinen”. Tämä ajatus on iskostettu hyvin syvälle varsinkin nuorten ajatusmaailmaan. Muistan hyvin kirkkaasti, kuinka omassa nuoruudessani kaupungin makein tyyppi oli se, jolla oli Levikset tai Torstai-merkin takki. Kauas olemme kulkeneet noista päivistä, sillä tänä päivänä nuorten päällä näkee satojen ja tuhansien eurojen hintaisia designer-vaatteita, joilla yritetään tehdä vaikutusta toisiin ihmisiin. Gucci sitä ja Louis Vuitton tätä.
Ryhmäpaine on uskomaton juttu, sillä nuoret – ja vähän vanhemmatkin – ovat valmiita riskeeraamaan luottotietonsa esittääkseen jotain, mitä eivät oikeasti ole. Mutta kenen tehtävä on kasvattaa nuoremmista sukupolvista ihmisiä, jotka ovat vastuullisia rahankäytön suhteen? Ensisijaisesti tietysti vanhempien, kuten kasvatuksessa ylipäätään, mutta uskallan väittää, ettemme ehkä ole vielä ulosmitanneet kaikkia koulujärjestelmän tarjoamia mahdollisuuksia mitä tulee oman talouden hallintaan ja rahan käyttämiseen. Kansaneläkejärjestelmä kaatuu väistämättä omaan mahdottomuuteensa, joten tulevien sukupolvien on itse varauduttava omaan tulevaisuuteensa. Ymmärrän, että ajatus pitkäjänteisestä säästämisestä, indeksirahastoihin sijoittamisesta puhumattakaan, on hetkessä eläville, somekuvaston armoilla oleville nuorille epäseksikkäin ajatus päällä maan. Puoli voittoa olisi jo se, jos muksut saataisiin ymmärtämään rahan arvo ja se, että varojensa yli eläminen pikavippien avulla on labyrintti, johon lopulta eksyy. Tehdään säästämisestä jälleen seksikästä!
”Amerikkalaisuus on käyttää rahaa, jota sinulla ei ole, asioihin, joita et tarvitse, tehdäksesi vaikutuksen ihmisiin, joista et pidä.”
Pastori